Sunnuntaina 28.7.2019 kello oli kuusi aamulla kun menin vessaan. Huomasin siellä pyyhkiessäni, että paperiin tuli verta. Ei kuitenkaan paljoa enkä huolestunut siitä. Raskausviikkoja oli jo 38+2 eli ajattelin sen voivan viitata synnytyksen lähestymiseen. Minua ei kuitenkaan supistellut, joten menin takaisin nukkumaan ja päätin katsoa vuodon laidan uudelleen herättyäni. Kello oli puoli kahdeksan kun heräsin kipeisiin supistuksiin. Niitä tuntui tulevan suhteellisen tiuhaan. Aloin kellottaa ja puolen tunnin kellotuksen jälkeen huomasin niitä tulevan säännöllisesti n. 10 minuutin välein. Soitin synnärille ja kysyin ohjeita. Kätilö kysyi supistustiheyttä ja tunnenko vauvan liikkuvan. Huomasin vauvan olleen hiljaisempi edellisenä yönä ja sinä aamuna, joten kätilö käski minut sairaalaan.
Sairaalaan päästyäni minut ohjattiin tarkkailuhuoneeseen ja kätilö tarkisti tilanteen. Olin 1cm auki ja kanavaa jäljellä n. 2cm. Verta tuli myös mikä viittasi, että kohdunsuu oli alkanut aueta enemmän. Vauva oli vielä ylhäällä. Päätettiin ottaa ktg. Ktg näytti, että supistuksia piirtyi n. 10 minuutin välein ja vauvalla oli kaikki hyvin. Tuolloin mies pääsi myös paikalle kun anoppi saapui hoitamaan Alexandraa. Kätilö sanoi tulevansa tunnin kuluttua uudelleen. Tunnin kuluttua otettiin uusi ktg ja kätilö tarkasti tilanteen. Olin 2cm auki ja kanavaa oli vieläkin 2cm jäljellä. Supistuksia piirtyi nyt alle 10 minuutin välein. Seuraavaksi otettiin streptokokki-näyte ja sanottiin, että synnytys on lähössä käyntiin. Seuraavan kerran kätilö kävi puolen päivän aikaan ja silloin tilanne oli se, että olin 4cm auki ja kanavaa oli edelleen se 2cm jäljellä. Vauva oli vielä ylhäällä eikä lapsivesiä voitu siksi puhkaista tilanteen nopeuttamiseksi. Kivut alkoivat kasvaa. Pyysin kivunlievitystä ja sain panadolia. Se auttoi hiukan. En päässyt vielä synnytyssaliin, koska supistuksia ei tullut vielä tarpeeksi tiuhaan. Sen vuoksi myös kivunlievityskeinot olivat niukemmat. Minua neuvottiin kävelemään paljon käytävällä, jotta vauva lähtisi painumaan nopeammin alaspäin. Tilanne pysyi samana ja mies päätti iltaseitsemän aikaan lähteä kotiin hoitamaan Alexandran iltatoimet. Sanoin soittavani, jos tilanne etenee.
Miehen lähdöstä kului alle tunti, kun kivut nousivat uudelle tasolle. Tuntui, että lamaannun niiden kanssa. Kutsuin kätilön, koska en pystynyt olemaan seisaallaan, en selinmakuullaan enkä kyljellään. Mikään asento ei ollut hyvä, koska olin niin kipeä. Kätilö sanoi, että nyt lähdetään synnytyssaliin, koska olen 5cm auki ja lapsivedet todennäköisesti puhkeavat hetkenä minä hyvänsä. Supistuksia tuli jo alle 5 minuutin välein. Se selitti ne kivut. Pääsin synnytyssaliin ja soitin sieltä mun miehelle, joka lähti kohti sairaalaa. Sain synnytyssalissa suoraan ilokaasun ja se oli pelastus. Vihdoin pystyin hiukan rentoutumaan. Mies saapui paikalle ja mie vaan höngin sitä ilokaasua. Tunnin kuluttua tuntui, että ilokaasu ei enää riittänyt. Kivut alkoivat jälleen olla niin repiviä. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin 7cm auki. Minulle ehdotettiin spinaalipuudutetta ja suostuin siihen. Kätilö soitti anestesiahoitajalle, joka tuli laittamaan sen puudutteen. Hiukan pelotti, koska aiemmalla kerralla epiduraalin kanssa oli vaikeuksia löytää oikeaa kohtaa. Spinaalin kanssa pääsin onneksi vähemmällä ja puudute meni paikoilleen toisella pistokerralla. Silloin kivut katosivat. En tuntenut supistuskipuja enää ollenkaan. Tunsin ainoastaan sellaisen paineen tunteen ja siitä tiesin, koska supistus oli päällä.
Tunnin kuluttua se paineen tunne alkoi tuntua extrakovana. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi, että olen 9,5cm auki. Hän kysyi, että puhkaistaanko lapsivedet vai odotetaanko niiden puhkeamista. Sanoin, että saa puhkaista. Silloin viimeinen ''reuna'' katosi ja olin 10cm auki. Vähän aikaa odoteltiin, että tulee vielä kovempi paineen tunne. Kun se tuli sain luvan ponnistaa. Ponnistin kahdesti ja silloin se tapahtui. Max syntyi 28.7.2019 klo 22:37 apgarin pistein 10/10. Ponnistusvaihe kesti vain 6 minuuttia. Todella nopea synnytys sitten lopulta.
Luomuna käynnistynyt synnytys on omasta mielestäni kyllä ehottomasti helpompi kuin käynnistetty synnytys. Käynnistetyssä synnytyksessä tilanne jumitti todella pitkään paikoillaan ja silti kärsin kovista kivuista. Tässä synnytyksessä kivut tulivat silloin pahempina kuin tilanne oikeasti eteni. Lisäksi tässä synnytyksessä olin koko ajan tietoinen kellosta ja pää oli täysillä mukana kaikessa. Kivut eivät iskeneet ponnistusvaiheessa ollenkaan ja kiitos siitä kuuluu spinaalipuudutteelle. Ilman sitä olisin varmaan hajonnut niiden kipujen kanssa. Olen satavarma, että luomusynnytys ei ole minulle se vaihtoehto, koska oma kipukynnys ei todennäköisesti kestäisi sitä. Jos meille joskus tulee kolmas lapsi niin aion pyytää spinaalin myös hänen synnytyksessään. Oli niin onnistunut kivunlievitys. Tässä synnytyksessä minulle ei myöskään tarvinnut tehdä episiotomiaa eli välilihan leikkausta. Vaikka minulle on jäänyt molemmista synnytyksistäni hyvä fiilis niin tästä varsinkin jäi.
- Emmi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti