Kerroin helmikuussa Instagramin puolella, että kävin läpi henkisesti todella rankkaa aikaa enkä ollut ehtinyt/jaksanut postailla tavalliseen tahtiini. Silloin en avannut asiaa sen enempää, koska en ollut valmis siihen ja halusin kunnioittaa mun läheisten toiveita, että asiasta ei silloin saanut puhua.
Meidän perhettä kohtas suuri menetys, kun mun pappa sekä lasten isopappa nukkui pois pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Se, että pappa nukkuisi jossain vaiheessa pois ei tullut kenellekään yllätyksenä, mutta se miten nopeaa se sitten tapahtui yllätti kaikki. En olisi edes ollut valmis puhumaan siitä, koska se oli mulle aivan helvetin vaikeaa käsittää. Hän oli ollu mulle ainoa pappa koko mun elämän ajan. Mun toinen pappa oli kuollu jo ennen mun syntymää. Nyt mulla ei oo enää pappaa ollenkaan muuten kuin muistoissa.
Pappa oli se henkilö, jonka kanssa mulla on muistoja korttipeleistä, pilkkimisestä, hiihtämisestä, marjastamisesta ja vaikka ja mistä muusta. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Nyt niitä asioita ei voi enää ikinä tehdä hänen kanssaan. Sillon ku se tapahtu, että pappa nukkui pois niin se surun määrä oli jotain käsittämätöntä. Silloin huomasin myös sen, miten lapset auttaa jaksamaan. Mun oli pakko jaksaa elää mun elämää, koska mulla on lapset, jotka tarvitsee mua. Sitä pappakin olisi halunnut ja toivonut, että olen onnellinen. Mut tekee vaan tosi surulliseksi se, että mun lapset ei ikinä opi tuntemaan häntä kunnolla, muuta ku sitä kautta mitä mie heille kerron hänestä. Tiedän myös sen, että kukaan ei oo täällä ikuisesti ja haluan uskoa siihen, että me vielä joskus tavataan papan kanssa. Haluan uskoa myös siihen, että hänellä on hyvä olla, oli hän sitten missä tahansa.
''Et ole ikiunessa, et ole poissa
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.''
Olet ikuisesti meidän mielessämme ja kaipaus on suuri. Mutta menemme eteenpäin päivä kerrallaan ja toivottavasti saat sieltä jostain seurata meidän elämää ylpeydellä!
- Emmi -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti